Cern-projekti Kemin lyseon lukiossa 2011-2012

Ei otsikkoa

2012-05-24T20:09:01+03:00

Ja vielä muutama muistiinpano Cernin luennoilta:

Jos yhtälö on riittävän kaunis se on totta.
Matrix voikin olla dokumenttifilmi ja me kaikki olemme vain softanpätkiä.
CERNin ilmaiseminen mittaustarkkuus vastaa seuraavaa: jos jumbojetin päällä on muurahainen ja siltä leikataan pois toinen tuntosarvi, niin mittarit havaitsevat massan muutoksen.
Kuuluisaksi tullaan tekemällä jotain ensimmäisenä, vaikka sen sitten tekisikin huonosti.
Yksi seuraavista on totta, yksi mahdollista ja yksi mahdotonta,

              1. Antimaterian avulla voidaan tutkia ihmisen kehoa.
              2. Antimateriaa voidaan käyttää avaruusalusten polttoaineena.
              3. Antimaterian avulla voidaan parantaa syöpä.
:

Ei otsikkoa

2012-05-20T20:40:01+03:00

Sunnuntai 13.5 Lähdön tunnelmia

Aamulla heräsin huonetoverieni tuskaiseen ähkinään heidän pakatessaan puolen tunnin päästä koittavaa lähtöään varten. Heitimme jäähyväiset perin poikamaiseen tapaan, sanomatta sanaakaan ilman sen kummempia tunteiluja. Istuin silti avatun ikkunan laudalle katsomaan ja nyökkäämään heille viimeiseksi tervehdykseksi heidän raahustaessaan laukkujensa kanssa alhaalla kadulla.

Haikeille tuntemuksille ei jäänyt aikaa kun huomasin että oma lähtöni oli myös n. tunnin päässä, ja viimeinkin tajusin, kuinka pöyristyttävässä kunnossa huone jäljiltämme oli. Ilmanlaatu jäljiltämme oli niin heikko, että käytävällä vaeltavat siivoojatkin kavahtivat oven takaa tulvehtivaa väkevää hajua. Vaikka huone oli kaikin puolin hyvä, ei ilmanvaihdon taso vain yksinkertaisesti ollut riittävä kolmen nuoren miehen aineenvaihdunnan hellelukemissa tuottamien esanssien häivyttämiseen.

Pakattuamme kamppeet ja poistuttuamme hostellista, päätimme lähteä syömään läheiseen intialaiseen ravintolaan, jonka hulppeuksiin kuului kahdesta seinällä olevasta taulutelevisiosta tauotta pyörivät Bollywood-musiikkivideot. Videoiden jujuna taisi olla hurjat tanssikohtaukset, jotka olivat niin energisiä, että pelkkä niiden katselu teki nälkäiseksi. Ruoka oli kuitenkin jälleen kerran yllättävän hyvää, eikä se sisältänyt ei-toivottuja yllätyksiä.

.

Tapasimme vielä keminmaalaiset keskustan Starbucksilla, josta jatkoimme (taas) hieman haikeina bussilla Geneven lentokentälle. Turvatarkastukset yms. sujuivat ongelmitta, ja pian olimme matkalla Helsinkiin. Tunnelma oli jälleen hiipumassa haikeaksi, mutta onneksi ilmeisesti Genevessä tyttöjen pääruokavalioksi muodostuneiden kolmioleipien tarjoilu lennolla helpotti eron tuskaa.

Helsingissä oli melkein ilahduttavaa törmätä aitoon, suomalaiseen töykeyteen vailla positiivisuutta ja iloista asennetta. Hotellin respan murahdukset toimivat viimeisenä merkkinä sille, että ikimuistoinen tiedeleirimme oli tullut huomenna odottavaa viimeistä lentoa vaille päätökseensä.

Ei otsikkoa

2012-05-19T19:36:01+03:00

Lauantai 12.5 Montreux ja Chamonix

Lauantaina lähdimme bussiretkelle Genevejärven ympäri.Onnikka otti suunnan ensiksi Montreux'n kaupunkiin,
missä napsimme kuvia järvestä, vuorista, puluista, nukkuvasta joutsenesta ja muusta, mitä puistosta näkyi. Sää ei ollut yhtä lämmin ja aurinkoinen kuin edellisenä päivänä, mutta se ei näyttänyt haittaavan ainakaan Barbapapaa ja Freddie Mercurya, jotka molemmat seisoksivat patsaina puistossa.

Montreux'sta linjurimme lähti Chamonix'hin päin mutkitellen vuorten rinteitä ylös ja alas, välillä pilvien läpi. Nätti pikkukaupunki sijaitsi Ranskan puolella, joten pääsimme pitkästä aikaa maksamaan ravintolaruokamme euroilla frangien sijaan.

Korkeuseroa merenpintaan olimme jo autokyydillä kasvattaneet reiluun kilometriin, mutta köysirata kuljetti meidät vielä pari kilometriä ylemmäs. Näkymistä ei kyllä ollut paljon mihinkään, ylhäällä kun sateli lunta ja rinteelläkin oli pilviä, mutta ottipa kai joku siitä harmaudestakin kuvan. Nousu oli itsessään aika hauska silloin, kun hissi ohitti tukipylvään ja alkoi sen takia hetkeksi heilua kuin keinu. Kaikki eivät tosin olleet samaa mieltä sen hauskuudesta. Ilma oli ylhäällä ohutta, kuten arvata saattaa, ja olo alkoi nopeasti tuntua höpöltä, jos portaita nousi liian vauhdikkaasti.

Vuoriretken jälkeen hurruuttelimme takaisin Geneveen, missä porukkamme alkoi etsiä suklaakauppaa tuliaisten hankkimista varten. Hetki olikin siihen lähes täydellinen: osasimme jo jonkin verran liikkua kaupungissa, suklaapuoteja oli jo paikallistettu ainakin kaksi eikä sääkään ollut niin kuuma, että tuomiset sulaisivat ennen kuin ehtisimme takaisin hostellille niiden kanssa. Paha vain, että oli lauantai, ja kaikki kaupat siis jo kiinni. Aina ei voi onnistua.

Lauantai-ilta oli viimeinen koko porukan yhteinen ilta, ja kun viimeiset frangit piti muutenkin saada tuhlattua, päätettiin lähteä viettämään iltaa ravintolaan. Sinä iltana, pimeän jo laskeuduttua, Geneven vanhaan kaupunkiin rantautui viitisentoista nälkäistä nuorta Kemistä, Oulusta ja Pyhäjoelta. Suuremmin etsimättä löysimme kivan ravintolan, jonka kabinettiin kaikki jopa mahduimme. Ulkomaanmatka ei ole täydellinen, ellei joku tilaa ravintolassa jotain, mikä ei olekaan sitä, mitä sen luuli olevan, mutta onneksi näin viimeisenä iltana tapahtui tämäkin. Muutama tilasi ruokalistalta carpacciota ja yllättyi, kun näki lautasellaan normaalin ruuan sijaan raa'an oloista lihaa pieninä ohuina viipaleina, kauniisti aseteltuna tosin. Erään annos oli jopa niin jäässä, että annoksen keskustaa pystyi roikuttamaan reunastaan ilmassa. En tiedä, paljonko ranskankielinen kokki ymmärsi englanninkielisestä reklamaatiosta, mutta toi ainakin uuden annoksen jäisen tilalle. Laskun loppusummaa ei varmaan ole sopivaa julkisesti kertoa, mutta sen maksamiseen kulunut käteismäärä taisi olla suurin yhdessä kasassa näkemäni. Ihmekös tuo, kun syöjiä oli monta.

Pienen julkisen liikenteen palveluita käyttäen kuljetun seikkailuretken jälkeen väsyneimmät menivät hostellille nukkumaan, mutta osa taisi vielä jatkaa valvomista pitempäänkin

Ei otsikkoa

2012-05-19T19:20:01+03:00

Perjantai 11.5 Viimeinen päivä Cernissä

Perjantai oli viimeinen päivä CERNissä, ja vuorossa vielä kaksi luentoa. CLOUD-hankkeesta meille kertoi vahvalla ranskalaisella aksentilla iloisenoloinen Jonathan. Hanke tutkii kosmisten säteiden vaikutusta ilmastoon ja ilmastonmuutokseen. Käytään läpi diaesityksensä Jonathan lähti kierrättämään meitä halliin, jossa itse tutkimusta tehdään. Emme pelkästään nähneet hallia ja laitteita kauempaa tai kuvista, vaan pääsimme kiertelemään niiden sekaan aivan kosketusetäisyydellä

Cloudin jälkeen Antti Nummela kertoi vielä CLIC-projektista. Projekti valmistelee käytössä olevan LHC-kiihdyttimen seuraajan rakentamista. LHC on ympyränmuotoinen hiukkaskiihdytin, mutta CLIC olisi lineaarikiihdytin. Tällä hetkellä CLIC on olemassa vain paperilla ja suloisissa unelmissa, osaa kiihdyttimen vaatimasta laitteistosta ei ole edes olemassa.

Luentojen jälkeen kokoonnuimme paahtavassa liki 30 asteen lämpötilassa tiedeleirin palautekeskusteluun. Palautetilaisuudessa totesimme kaikki, että tiedeleiri on mahtava ja hyödyllinen kokemus kaikille, jotka pääsevät mukaan. Palautetilaisuudessa ainoa negatiivinen asia oli, että kahvi loppui kesken!

Meillä kemiläisillä oli vuorossa matikan tunti CERNin ruokalan terassilla ihanan leppoisessa auringonpaisteessa. Laskujen sujumista helpotettiin hakemalla hieman herkuteltavaa pöytään.

Sitten suuntasimme kohti hostellia ja sieltä hikisen nihkeinä jatkui meidän Kemin tyttöporukan matka Geneven vanhaan kaupunkiin etsimään mahdollisia vielä auki olevia kauppoja. H&M olikin sitten ainut, missä kerettiin käydä ja taisipa koko porukka löytää sieltä jotain ostettavaa, mm.farkkucaprit, topin, paitoja ym...

Seuraavaksi suuntasimme kohti tuntematonta pitkin kapeita mukulakivikatuja. Löysimme valtavan kauniin puiston, jonka pohjoista sivua rajasi näyttävän kookas muuri. Sieltä löytyi myös suuria shakkilautoja, jotka toivat mieleen enemmänkin Harry Potterin kuin perisveitsiläiset tottumukset.

Jälleen kuvia napsittiin, varmaan lähemmäs satoja. Oli mielenkiintoista huomata myös, kuinka ihmisillä tuntui olevan enemmän aikaa rentoutua puistossa porukalla aikaa viettäen. Pisti aika paljon miettimään kulttuurieroja ja sitä, onko meillä taas Suomessa liian hektistä ja kiireistä..

Puistosta matka jatkui jälleen kohti tuntematonta, ratikalla aivan uuteen suuntaan. Itse asiassa syy syrjäseudulle menemiseen oli toivo halvemmista ruokapaikoista. Minulla oli vieläpä ollut vaikeuksia saada nostettua rahaa automaatilta ja siinä vaiheessa mentiin pelkkien lompakosta löytyvien seteleiden varassa. Lopulta sain kuitenkin muutaman Suomeen soiton jälkeen rahat tilille. Pankki oli töpännyt ja antoi korvaukseksi 50€ extraa päälle!

No, ruokapaikan hakuun palaten, löysimme lupaavan paikallisen vuonna 1994 perustetun hampurilaispaikan nimeltään Burger Land. Paikanpitäjä oli todella mukava iäkäs mies, hinnat olivat kohtuulliset ja annokset todella hyvät! Saimme myös annoksen mukana suloiset pienet Sveitsin liput, jonka kylläkin nakkasin ensin vahingossa roskiin, mutta sain kaksi uutta tilalle!

Kello alkoi olla jo aika paljon ja väsykin alkoi painaa, joten lähdimme tähyilemään ratikkaa. Pikkuhiljaa illan viiletessä palailimme hostellille mielessä jo seuraavan päivän bussiretki ympäri Genevejärven...

Ei otsikkoa

2012-05-19T19:09:01+03:00

Torstai 10.5 Hiukkasfysiikkaa ja antimateriaa Cernissä

Toinen päivä Cernissä alkoi Jorma Tuominiemen luennolla hiukkaskiihdyttimistä. Kuuma sää, aikainen herätys ja koko aamupäivän kestävä luento kuulostivat aluksi erittäin huonolta yhdistelmältä, mutta pienet kahvitauot piristivät ja kiinnostus säilyi koko luennon ajan.

Syötyämme ravintolassa Cernin Ranskan puoleisessa osassa suuntasimme Michael Doserin antimaterialuennolle. Odotukset olivat korkealla, sillä aikaisemmin Cernissä olleet ryhmät kehuivat luentoa. Doser luennoi hauskasti ja ihanan selkeällä englannilla. Pääsimme myös käymään hallissa, missä oli tutkimuksissa käytettäviä laitteita.

Varsinaisen ohjelman päätyttyä porukka jakaantui. Oli mahdollista lähteä Ranskan puolelle ostoskeskukseen tai takaisin hostellille. Ostoskeskukseen menijät saivat matkalla ihailla ranskalaista maalaismaisemaa, johon kuului laiduntavia lehmiä ja sieviä taloja.

Iltaohjelmaan kuului kaikilla ruokapaikan etsiskelyä ja kaupungilla kiertelyä. Huhut kertovat, että jotkut opiskelivat fysiikkaa ja toiset tanssivat pubissa. Vahvistusta huhuille ei ole saatu.

Ei otsikkoa

2012-05-19T18:56:01+03:00

Keskiviikko 9.5 Ensimmäinen päivä Cernissä

Ensimmäinen päivä itse CERN:issä oli omalla tavallaan vertaansa vailla. Voimakkaasti asiaansa esittäneen Markus Nordbergin luennon jäljiltä jokainen näytti olevan enemmän tai vähemmän pöllämystyneen näköinen.

Lounaalla kävimme CERN:in ruokalassa syömässä, mikä oli itsessään mielenkiintoinen kokemus myös. Pyöreän mallisen ruokalaosaston eteisessä oli lasikaapissa kuvat ja hinnat eri ateriavaihtoehdoille, joita luulisi löytävänsä ennemminkin hienosta ravintolasta kuin työmaaruokalasta. Perinteisen suomalaisen "snagarityylin" sijaan saimme syödäksemme monipuolista, alku-, pää- ja jälkiruoat niin kuin vain sen ranskalaiset elegantisti sen tekivät. Yhtä lailla ranskalaista osaamista taisi kuitenkin olla myös toivottoman sekava jonotusjärjestelmä, jonka ansiosta väärään jonoon eksyvä sai tyytyä siihen mitä jonon edessä olevalta tiskiltä lautaselle satuttiin lätkäisemään. Ontuvalla ranskankielinen taidoilla urputtamiselle ei ollut varaa, sillä kiukkuiset takana jonottavat fyysikot pitivät huolen siitä, että jono pysyi liikkeessä ja että jokainen sai tyytyä jatkamaan matkaansa, oli lautasella mieluista ruokaa tai ei.

Lounaan jälkeen seurasi toinen luento, joka käsitteli CERNin tietojenkäsittelyä. Meille kerrottiin, että internetin on keksinyt Cernissä työskennellyt tutkija Tim Berners-Lee. Hän halusi kehittää ympäri maailmaa olevien tutkijoiden mahdollisuuksia yhteistyöhön. Berners-Lee on myöhemmin saanut aatelisarvon ja hänelle myönnettiin ensimmäinen Millenium-palkinto.

Poistuessamme tutkimuskeskuksen pihalta olo oli jälleen hieman sekava, mutta kieltämättä innostunut. Illalla päätimme vaihtaa vapaalle menemällä jälleen porukalla ulos syömään, mikä oli olosuhteisiin nähden luontevaa. Tutkittuamme kuitenkin aikamme paikallisten hienouksien hankalia nimiä ja hintoja päätimme poikaporukalla tyytyä "Ali Baban" kebabiin. Myyjänä kebab-luolassa toimi hilpeä, ilmeisesti turkkilainen viiksivallu, jonka yltiöpositiivista olemusta kompensoi vakavan näköinen, kuin Kummisetä-elokuvista karannut kaapin kokoinen korsto joka kalapuikkomaisten kulmakarvojensa alta tulevalla viiltävällä tuijotuksella piti huolen siitä, että lasku ruoasta maksettiin ilman mutinoita. Sapuska oli kuitenkin kieltämättä hintaansa nähden erittäin hyvää. Ravintolan edustalla oli kuitenkin meneillään jonkinlainen katuralli, jonka ansiosta aloimme epäillä että ateriamme musta kastike ei ollutkaan aromaattista soijasekoitetta vaan paikalleen asettautunutta pakokaasua, jota ulkona pyörinyt muusta Geneven autokannasta iäkkyydellään poikennut Range Rover tuhautteli kiitettävästi ilmaan ohi mennessään.

Iltavalaistuksessaan Geneve on kaunis kaupunki, ja sen valoisilla leveillä bulevardeilla saattoi kuulla kaikenlaisia kieliä ja tunnistaa lukuisia eri kansallisuuksia. Erityisen paljon edustettuna olivat Pohjois-Afrikan valtiot kuten Algeria, Tunisia ja Marokko. Syyksi epäilisin ranskan kielen vahvaa asemaa noissa valtioissa, mikä tekee heille Sveitsiin matkustamisesta helppoa ja luontevaa. Ilta päättyi hurjaan pöytäjalkapalloturnaukseen hostellin alakerrassa ja voin ylpeänä sanoa, että onnistuin puolustamaan lukiolle mainetta voittoisalla, kylmän rauhallisella ja taktikoivalla hyökkäyspelillä!

Ei otsikkoa

2012-05-19T18:49:01+03:00

Tiistai 8.5. Tutustutaan Geneveen ja YK:n päämajaan

Yllättävän hyvin nukutun yön jälkeen aloimme valmistautua lähtemään Geneven vanhaan kaupunkiin.
Aamupalalla kävimme hostellin nurkilla viehättävässä, paikallisessa kahvilassa. Siellä oli ihania croissantteja ja kahvia!

Matka jatkui kohti vanhaa Geneveä järven rantaa pitkin. Valokuvia napsittiin kovasti ja kerettiinpä siinä vielä vierailla parilla rantakojulla sekä ihastella niiden viereistä puistoa ja kukkaistutuksista mäkeen tehtyä kelloa.

Olimme sopineet tapaamisen pyhäjokisten ja keminmaalaisten kanssa St. Pierren katedraalille, minne sitten lopulta löysimmekin (matkan varrella oli paljon merkkiliikettä--LACOSTE!!). Geneve oli 1500-luvulla kalvinismin keskus ja tämä Pyhän Pietarin kirkko oli Calvinin kotikirkko. Pääsimme vierailemaan katedraalin torneissa katselemassa maisemia. Portaikot torneihin olivat todella kapeita ja ahtaita, mutta maisemat olivat kiipeämisen arvoiset!

Seuraavaksi suuntasimme kulkumme kohti vanhan kaupungin keskustaa, missä lounastimme kauniissa maisemassa katoksen alla pastaravintolassa sateen samalla ropistessa katukivetykseen

Päivän varsinainen ohjelma oli vierailu YK:n Geneven päämajaan yhdessä Keminmaan, Pyhäjoen ja Oulun ryhmäläisten kanssa. Ryhmillemme oli järjestetty rakennukselle ohjattu kierros, jolla kuulimme mm. YK:n historiasta ja nykyisestä työstä sekä rakennuksen ja sen huoneiden tarinasta englanniksi kerrottuna. Esittelyä johti ennenkin YK:ssa suomalaisia paimentanut, erittäin karismaattinen opas.

Peruspäiväohjelman jälkeen olikin luvassa Suomi-Sveitsi -jääkiekko-ottelu, jota päätettiinkin sitten lähteä porukalla katsomaan tv:stä irlantilaiseen urheilupubiin. Olihan se melkoinen tilanne olla Sveitsissä irlantilaisessa pubissa katsomassa Suomi-Sveitsi matsia. Sveitsiläiset jaksoivat ensin olla tunnelmassa mukana, mutta Suomen vahvasti edetessä alkoivat katseet kääntyä muiden telkkujen suuntaan jalkapalloa tähyillen...
Kirjava joukkomme keräsi sveitsiläisiltä katseita iloitessamme Suomen emmekä Sveitsin maaleista. Toisessa erässä Sveitsin tasoittaessa pelin vierestä kuuluikin, kun eräs mies varoitteli naureskellen maalille hurraavaa kaveriaan: "Be careful, those are Finns!"

Vihdoinkin reissuun

2012-05-19T18:12:01+03:00

Toukokuun 7. päivän aamu, aikainen sellainen, koitti vihdoin ja projektin huipentuma eli lähtö tiedeleirikouluun oli käsillä. Matkan aikana jokainen Kemin ryhmäläinen kirjoitti matkapäiväkirjaan muistiin tapahtumia ja vaikutelmia reissusta. Siispä seuraavaksi Kemin tiedeleiriläisten matkapäiväkirja, kirjoittajina Jonna, Eemeli, Anette, Viivi ja Nelli:

Maanantai 7.5 Matka alkaa
Matkat onnistuivat ongelmitta. Kemistä lähtevää lentoa varten piti tosin herätä aika varhain. Hyvä puoli: ei tarvinnut herätä seitsemältä. Huono puoli: piti herätä puoli neljältä. Ehdimme kiireettä jopa jatkolennolle Helsingistä, vaikka jotkut olivat pelänneet, ettemme ehtisi.

Ensimmäinen merkki, josta lentokoneessa arvasi määränpään olevan lähellä, olivat vuoret. Niiden terävät huiput pistivät esiin tasaisesta, hohtavan valkoisesta pilvimerestä aivan yhtä valkeina. Peltilintumme sukellettua pilvien alle näimme kesän jo saapuneen Geneveen ja kaikkien puiden olevan lehdessä. Tupsahdimme lumen keskeltä suoraan kesään.

Emme päässeet heti kirjautumaan sisään hostelliin. Jätimme tavaramme hostellin lukollisiin kaappeihin, rentouduimme hetken pöytäjalkapallon parissa ja lähdimme kiertämään kaupunkia. Kiertelimme rantabulevardilla ja ihmettelimme paikallista menoa. Näkymä, jossa yhdistyivät Genevejärven ranta ja taustalla kohoavat Alpit, oli kuin matkatoimiston ikkunasta.

Pistäydyimme syömässä jonkinlaisessa itämaisessa ravintolassa, jossa hinta-laatusuhde oli kerrankin reilassa, vaikka paikan omistaja ei kyennytkään peittelemään hämmästystään nähdessään turisteja ravintolansa penkeillä penäämässä ruokaa ranskaa, espanjaa ja englantia sekoittavalla, merkillisellä mutinalla.

Palattuamme rantakadulle, päätimme loikata ympäri rantaa ja puistoja kiertävään "minijunaan", jota ohjasti muutaman sanan suomea puhuva karski kippari. Ulkonäöstä päätellen mies oli eläköitynyt Genevejärvellä toiminut merirosvo, joka oli hukannut sekä papukaijansa että silmälappunsa. Jäljellä näyttivät olevan vain kauniit muistot ja pitkä parta. Vanhat tavat istuivat kuitenkin yhä lujassa, mikä näkyi junalippujen hinnoissa. Juna kiersi myös lähellä sijaitsevaan puistoon, jonka sanottiin olevan Geneven kaunein. Tätä ei taaskaan näkymien puolesta voinut kiistää: puiston loivalla rinteellä kohti järveä aukesi upea maisema. Auringonpaisteen huumassa maksoimme kiltisti junamatkasta kuskin kaahatessa äkkiä karkuun hetekallaan annettuaan ensin täyden selvityksen siitä, miten oli vähäisen suomenkielensä oppinut.

Nurmikenttä suorastaan kutsui meitä lojumaan päällään, ja pidimmekin pienen tauon makoillen ja nauttien lämmöstä viheriöllä. Paikalliset katselivat ohikulkiessaan meitä ymmärtäväisesti, ja tyttöjen alkaessa vihellellä ruohopilleillä tuli heille ainakin selväksi että olimme turisteja, emmekä musisoimalla itseään elättäviä ekotaiteilijoita.

Suuntasimme puistosta takaisin hostellille, jossa Eemelille tuotti runsaasti päänvaivaa onnistua valitsemaan kolmesta huoneessa olevasta sängystä paras ennen Pyhäjoen poikien saapumista.

Cern-projektilaiset Keminmaalla

2012-05-01T20:12:01+03:00

Tiistaina 17. päivänä huhtikuuta me Kemin, Keminmaan ja Pyhäjoen Cern-projektilaiset tapasimme Keminmaan lukiolla. Aluksi saimme nauttia maittavasta lounaasta, ja sen jälkeen kuulimme oppilaiden valmistelemat esitykset tiedeleiriin liittyvistä aiheista. Keminmaalaiset pojat olivat etsineet tietoa standardimallista ja tytöt kuuluisasta Higgsin hiukkasesta.Kemin ryhmästä Jonna esitteli seuraavaksi hiukkaskiihdyttimiä ja muut kemiläiset olivat perehtyneet antimateriaan.

Pyhäjokiset olivat käyneet alkutalvesta Pyhäsalmessa tutustumassa siellä tehtävään maanalaisen fysiikan tutkimukseen. Pyhäsalmen kaivos on ehdolla neutriinoilmaisimen rakennuspaikaksi, pitkän suihkumatkan neutriinosuihkukoe CERN - Pyhäsalmi olisi ainoalaatuinen maailmassa. Siispä pyhäjokisten aihe olikin neutriinot, joita he myös haamuhiukkasiksi kutsuivat. Lisäksi iltapäivän aikana opiskeltiin hieman ranskaa (kiitos Kemin lyseon lukion ranskan opettajalle, Susannelle), kuultiin Cernin tarjoaman ohjelman runko ja juteltiin tulevasta reissusta. Tapaamisesta oli juttu myös Meri-Lapin Helmi- paikallislehdessä, katso juttu linkistä http://www.kemi.fi/lukio/cern/CERNhelmessa.pdf.

Tiedebreikki Kemin lyseon lukiolla

2012-02-24T18:59:01+02:00

Helmikuun alussa Kemin lyseon lukiolle saatiin Suomen akatemian järjestämä tiedebreikki. Tällä kertaa tiedebreikki sisälsi  Cern-projektiin liittyen hiukkasfysiikkaa ja kosmologiaa. Seuraavan jutun tiedebreikistä kirjoittivat Viivi ja Jonna:

Kemin lyseon lukion päivärutiinin katkaisi 6. helmikuuta tutkijapariskunta Anna-Stina ja Ville Suur-Uski, jotka luennoivat koulullamme omista tutkimusaloistaan kosmologiasta ja hiukkasfysiikasta. Ennen luentoa muutamalla oppilaalla oli myös tilaisuus haastatella vierailijoita. Anna-Stina kirjoitti Kastellin lukiosta ylioppilaaksi vuonna 2004, jonka jälkeen matka jatkui Helsingin yliopistossa, jossa hän aloitti fysiikanopintonsa. Pian hän sai kutsun kosmologian tutkimusryhmään, josta noin vuoden päästä tohtorin väitöskirja valmistui. Innostus fysiikkaa kohtaan syttyi Anna-Stinan isän ansiosta, joka kehotti tytärtään ottamaan itse asioista selvää.

Villen tie fyysikoksi oli hieman mutkaisempi, mutta opettajan tyrmättyä haaveet psykologianopinnoista huomasi hän fysiikan kiinnostavan. Nyt monta vuotta myöhemmin hän työskenteleekin yhden ajan tärkeimmän tutkimusalan parissa, joka on jatkuvassa kehityksessä.

Fyysikon työpäivä eroaa suuresti ennakkoluuloista: työ ei ole yksinäistä väkertämistä tietokoneella, vaan ryhmätyöskentely on tärkeässä roolissa. Aamulla ryhmän kanssa käydään läpi päivän tavoite, eikä kerralla oteta liian suurta haastetta, joten työ on myös rentoa – välissä saattaa ehtiä pelaamaan vaikka sulkapalloa. Tästä huolimatta työskentely voi olla vaivalloistakin, mutta Villen mukaan myös motivoivaa. Fyysikon työ on myös hyvin kansainvälistä ja matkustamista työhön liittyy paljon. Vaikka eri kulttuurien edustajilla saattaa olla hyvinkin erilaisia arvoja, kiivaimmat väittelyt syntyvät kuitenkin tieteestä ja sen eri näkökannoista. Tiivis yhteisö myös avustaa toinen toistaan, mutta silti työn vastapainona tulee muistaa pitää riittävästi vapaa-aikaa: tiedemuseon sijaan taidemuseo voi olla osuva valinta. Kaiken kaikkiaan Suur-Uskit pitävät työstään, ja muistuttavat, että tiede on hauskaa – aina löytyy jotain uutta ja rutiini rikkoutuu.

Hiukkasfysiikkaa

Ville Suur-Uskin mielestä tiede on hauskaa, sillä jotain jää aina huomaamatta, ja kun tämä jokin lopulta huomataan, se saattaakin parhaimmillaan paljastua kokonaan tutkimattomaksi tieteenalaksi. Esityksensä alkuun hän antoi hieman historiallista taustaa tieteen mysteereistä, joita olivat muun muassa kuution tilavuuden kaksinkertaistaminen antiikin aikaan, planeettojen liikkeiden selittäminen keskiajalla sekä magnetismi 1800-luvulla. Modernin fysiikan mysteerit nykyaikana ovat erinäisiä monimutkaisia yhtälöitä.

Ville Suur-Uski kertoi kvanttimekaniikasta ja epätarkkuusperiaatteesta. Epätarkkuusperiaate on yksi kvanttimekaniikan keskeisimmistä periaatteista, ja sen mukaan hiukkasen kulkusuunta tunnetaan sitä epätarkemmin, mitä tarkemmin sen paikka tiedetään. Tätä Ville Suur-Uski havainnollisti laserosoittimella ja hilalla. Kun laservalolla osoitettiin suoraan seinään, seinällä näkyi tietysti vain yksi valopiste. Kun laserin eteen laitettiin hila, valopisteitä muodostuikin kolme. Ilmiö johtuu siitä, että hilassa laservalon fotonit joutuvat kulkemaan hyvin kapeista väleistä, eli niiden paikka tunnetaan kohtuullisen tarkasti. Tällöin niiden suunta on epätarkempi kuin ilman hilaa, eli osa niistä kääntyy hilassa hieman, ja siksi pisteitä muodostuu yhden sijaan kolme.

Toinen Ville Suur-Uskin aiheista oli hiukkasfysiikan standardimalli, joka kuvaa vahvan, heikon ja sähkömagneettisen vuorovaikutuksen sekä alkeishiukkaset, joista aine koostuu. Standardimalli on äärimmäisen tarkka teoria ja se selittää kaikki havaitut hiukkaset, mutta siinä on myös puutteita. Se ei esimerkiksi selitä gravitaatiota eli painovoimaa ja siinä on muutenkin paljon ristiriitoja. Ville Suur-Uski kertoi lisäksi Higgsin bosonista, jonka pitäisi selittää, miksi joillakin hiukkasilla on massa ja toisilla ei. Higgsin bosonia ei ole vielä varmasti löydetty, mutta sitä etsitään CERN:issä LHC-hiukkaskiihdyttimellä.



Luentoa jatkoi Anna-Stina Suur-Uski valistamalla yleisöä aluksi hieman supersymmetriasta ja liikkeen suhteellisuudesta. Supersymmetria tarkoittaa, että jokaisella hiukkasella on olemassa ”kaveri”, eli antihiukkanen. Jos hiukkanen kohtaa antihiukkasen, ne molemmat annihiloituvat ja vapautuu energiaa. Liikkeen suhteellisuutta Anna-Stina Suur-Uski havainnollisti esimerkillä juna-asemasta. Jos asemalla on kaksi junaa, ja toinen lähtee liikkeelle, junassa istuva näkee vain, että junat liikkuvat toistensa suhteen, mutta ei tiedä kumpi junista on lähdössä asemalta.

Tietobreikin aikana Anna-Stina Suur-Uski valotti myös maailmankaikkeuden historiaa aina alkuräjähdyksestä tähtien ja galaksien syntymiseen. Alkuräjähdyksestä on peräisin hänen oma tutkimuskohteensa kosminen taustasäteily, josta tutkijat saavat tietoa varhaisesta maailmankaikkeudesta. Taustasäteily on paikoin kylmempää ja paikoin kuumempaa, minkä ansiosta siitä voidaan myös päätellä, mihin alkaa muodostua uusia galakseja.

Anna-Stina Suur-Uski kertoi vielä jännittäviä tietoja maailmankaikkeuden koostumuksesta. Tavallista ainetta ei olekaan koko maailmankaikkeudesta kuin muutama prosentti, vaan 22% maailmankaikkeudesta on pimeää ainetta ja 74% pimeää energiaa. Pimeä aine on erikoista, sillä se ei vuorovaikuta tavallisen aineen kanssa. Pimeästä energiasta taas ei tiedetä paljonkaan, mutta sen arvellaan aiheuttavan maailmankaikkeuden kiihtyvän laajenemisen.

Kuvassa Cern-projektilaiset ja luennoitsijaperhe.