Keskiviikko 9.5 Ensimmäinen päivä Cernissä

Ensimmäinen päivä itse CERN:issä oli omalla tavallaan vertaansa vailla. Voimakkaasti asiaansa esittäneen Markus Nordbergin luennon jäljiltä jokainen näytti olevan enemmän tai vähemmän pöllämystyneen näköinen.

Lounaalla kävimme CERN:in ruokalassa syömässä, mikä oli itsessään mielenkiintoinen kokemus myös. Pyöreän mallisen ruokalaosaston eteisessä oli lasikaapissa kuvat ja hinnat eri ateriavaihtoehdoille, joita luulisi löytävänsä ennemminkin hienosta ravintolasta kuin työmaaruokalasta. Perinteisen suomalaisen "snagarityylin" sijaan saimme syödäksemme monipuolista, alku-, pää- ja jälkiruoat niin kuin vain sen ranskalaiset elegantisti sen tekivät. Yhtä lailla ranskalaista osaamista taisi kuitenkin olla myös toivottoman sekava jonotusjärjestelmä, jonka ansiosta väärään jonoon eksyvä sai tyytyä siihen mitä jonon edessä olevalta tiskiltä lautaselle satuttiin lätkäisemään. Ontuvalla ranskankielinen taidoilla urputtamiselle ei ollut varaa, sillä kiukkuiset takana jonottavat fyysikot pitivät huolen siitä, että jono pysyi liikkeessä ja että jokainen sai tyytyä jatkamaan matkaansa, oli lautasella mieluista ruokaa tai ei.

Lounaan jälkeen seurasi toinen luento, joka käsitteli CERNin tietojenkäsittelyä. Meille kerrottiin, että internetin on keksinyt Cernissä työskennellyt tutkija Tim Berners-Lee. Hän halusi kehittää ympäri maailmaa olevien tutkijoiden mahdollisuuksia yhteistyöhön. Berners-Lee on myöhemmin saanut aatelisarvon ja hänelle myönnettiin ensimmäinen Millenium-palkinto. 

Poistuessamme tutkimuskeskuksen pihalta olo oli jälleen hieman sekava, mutta kieltämättä innostunut.  Illalla päätimme vaihtaa vapaalle menemällä jälleen porukalla ulos syömään, mikä oli olosuhteisiin nähden luontevaa. Tutkittuamme kuitenkin aikamme paikallisten hienouksien hankalia nimiä ja hintoja päätimme poikaporukalla tyytyä "Ali Baban" kebabiin. Myyjänä kebab-luolassa toimi hilpeä, ilmeisesti turkkilainen viiksivallu, jonka yltiöpositiivista olemusta kompensoi vakavan näköinen, kuin Kummisetä-elokuvista karannut kaapin kokoinen korsto joka kalapuikkomaisten kulmakarvojensa alta tulevalla viiltävällä tuijotuksella piti huolen siitä, että lasku ruoasta maksettiin ilman mutinoita. Sapuska oli kuitenkin kieltämättä hintaansa nähden erittäin hyvää. Ravintolan edustalla oli kuitenkin meneillään jonkinlainen katuralli, jonka ansiosta aloimme epäillä että ateriamme musta kastike ei ollutkaan aromaattista soijasekoitetta vaan paikalleen asettautunutta pakokaasua, jota ulkona pyörinyt muusta Geneven autokannasta iäkkyydellään poikennut Range Rover tuhautteli kiitettävästi ilmaan ohi mennessään.

Iltavalaistuksessaan Geneve on kaunis kaupunki, ja sen valoisilla leveillä bulevardeilla saattoi kuulla kaikenlaisia kieliä ja tunnistaa lukuisia eri kansallisuuksia. Erityisen paljon edustettuna olivat Pohjois-Afrikan valtiot kuten Algeria, Tunisia ja Marokko. Syyksi epäilisin ranskan kielen vahvaa asemaa noissa valtioissa, mikä tekee heille Sveitsiin matkustamisesta helppoa ja luontevaa. Ilta päättyi hurjaan pöytäjalkapalloturnaukseen hostellin alakerrassa ja voin ylpeänä sanoa, että onnistuin puolustamaan lukiolle mainetta voittoisalla, kylmän rauhallisella ja taktikoivalla hyökkäyspelillä!