Toukokuun 7. päivän aamu, aikainen sellainen, koitti vihdoin ja projektin huipentuma eli lähtö tiedeleirikouluun oli käsillä. Matkan aikana jokainen Kemin ryhmäläinen kirjoitti matkapäiväkirjaan muistiin tapahtumia ja vaikutelmia reissusta. Siispä seuraavaksi Kemin tiedeleiriläisten matkapäiväkirja, kirjoittajina Jonna, Eemeli, Anette, Viivi ja Nelli:

Maanantai 7.5 Matka alkaa
Matkat onnistuivat ongelmitta. Kemistä lähtevää lentoa varten piti tosin herätä aika varhain. Hyvä puoli: ei tarvinnut herätä seitsemältä. Huono puoli: piti herätä puoli neljältä. Ehdimme kiireettä jopa jatkolennolle Helsingistä, vaikka jotkut olivat pelänneet, ettemme ehtisi.

Ensimmäinen merkki, josta lentokoneessa arvasi määränpään olevan lähellä, olivat vuoret. Niiden terävät huiput pistivät esiin tasaisesta, hohtavan valkoisesta pilvimerestä aivan yhtä valkeina. Peltilintumme sukellettua pilvien alle näimme kesän jo saapuneen Geneveen ja kaikkien puiden olevan lehdessä. Tupsahdimme lumen keskeltä suoraan kesään.

Emme päässeet heti kirjautumaan sisään hostelliin. Jätimme tavaramme hostellin lukollisiin kaappeihin, rentouduimme hetken pöytäjalkapallon parissa ja lähdimme kiertämään kaupunkia. Kiertelimme rantabulevardilla ja ihmettelimme paikallista menoa. Näkymä, jossa yhdistyivät Genevejärven ranta ja taustalla kohoavat Alpit, oli kuin matkatoimiston ikkunasta.

Pistäydyimme syömässä jonkinlaisessa itämaisessa ravintolassa, jossa hinta-laatusuhde oli kerrankin reilassa, vaikka paikan omistaja ei kyennytkään peittelemään hämmästystään nähdessään turisteja ravintolansa penkeillä penäämässä ruokaa ranskaa, espanjaa ja englantia sekoittavalla, merkillisellä mutinalla.

Palattuamme rantakadulle, päätimme loikata ympäri rantaa ja puistoja kiertävään "minijunaan", jota ohjasti muutaman sanan suomea puhuva karski kippari. Ulkonäöstä päätellen mies oli eläköitynyt Genevejärvellä toiminut merirosvo, joka oli hukannut sekä papukaijansa että silmälappunsa. Jäljellä näyttivät olevan vain kauniit muistot ja pitkä parta. Vanhat tavat istuivat kuitenkin yhä lujassa, mikä näkyi junalippujen hinnoissa. Juna kiersi myös lähellä sijaitsevaan puistoon, jonka sanottiin olevan Geneven kaunein. Tätä ei taaskaan näkymien puolesta voinut kiistää: puiston loivalla rinteellä kohti järveä aukesi upea maisema. Auringonpaisteen huumassa maksoimme kiltisti junamatkasta kuskin kaahatessa äkkiä karkuun hetekallaan annettuaan ensin täyden selvityksen siitä, miten oli vähäisen suomenkielensä oppinut.

Nurmikenttä suorastaan kutsui meitä lojumaan päällään, ja pidimmekin pienen tauon makoillen ja nauttien lämmöstä viheriöllä. Paikalliset katselivat ohikulkiessaan meitä ymmärtäväisesti, ja tyttöjen alkaessa vihellellä ruohopilleillä tuli heille ainakin selväksi että olimme turisteja, emmekä musisoimalla itseään elättäviä ekotaiteilijoita.

Suuntasimme puistosta takaisin hostellille, jossa Eemelille tuotti runsaasti päänvaivaa onnistua valitsemaan kolmesta huoneessa olevasta sängystä paras ennen Pyhäjoen poikien saapumista.