Lauantai 12.5 Montreux ja Chamonix   

                                                              
Lauantaina lähdimme bussiretkelle Genevejärven ympäri.Onnikka otti suunnan ensiksi Montreux'n kaupunkiin,
missä napsimme kuvia järvestä, vuorista, puluista, nukkuvasta joutsenesta ja muusta, mitä puistosta näkyi. Sää ei ollut yhtä lämmin ja aurinkoinen kuin edellisenä päivänä, mutta se ei näyttänyt haittaavan ainakaan Barbapapaa ja Freddie Mercurya, jotka molemmat seisoksivat patsaina puistossa.

Montreux'sta linjurimme lähti Chamonix'hin päin mutkitellen vuorten rinteitä ylös ja alas, välillä pilvien läpi. Nätti pikkukaupunki sijaitsi Ranskan puolella, joten pääsimme pitkästä aikaa maksamaan ravintolaruokamme euroilla frangien sijaan.

Korkeuseroa merenpintaan olimme jo autokyydillä kasvattaneet reiluun kilometriin, mutta köysirata kuljetti meidät vielä pari kilometriä ylemmäs. Näkymistä ei kyllä ollut paljon mihinkään, ylhäällä kun sateli lunta ja rinteelläkin oli pilviä, mutta ottipa kai joku siitä harmaudestakin kuvan. Nousu oli itsessään aika hauska silloin, kun hissi ohitti tukipylvään ja alkoi sen takia hetkeksi heilua kuin keinu. Kaikki eivät tosin olleet samaa mieltä sen hauskuudesta. Ilma oli ylhäällä ohutta, kuten arvata saattaa, ja olo alkoi nopeasti tuntua höpöltä, jos portaita nousi liian vauhdikkaasti.



Vuoriretken jälkeen hurruuttelimme takaisin Geneveen, missä porukkamme alkoi etsiä suklaakauppaa tuliaisten hankkimista varten. Hetki olikin siihen lähes täydellinen: osasimme jo jonkin verran liikkua kaupungissa, suklaapuoteja oli jo paikallistettu ainakin kaksi eikä sääkään ollut niin kuuma, että tuomiset sulaisivat ennen kuin ehtisimme takaisin hostellille niiden kanssa. Paha vain, että oli lauantai, ja kaikki kaupat siis jo kiinni. Aina ei voi onnistua.

Lauantai-ilta oli viimeinen koko porukan yhteinen ilta, ja kun viimeiset frangit piti muutenkin saada tuhlattua, päätettiin lähteä viettämään iltaa ravintolaan. Sinä iltana, pimeän jo laskeuduttua, Geneven vanhaan kaupunkiin rantautui viitisentoista nälkäistä nuorta Kemistä, Oulusta ja Pyhäjoelta. Suuremmin etsimättä löysimme kivan ravintolan, jonka kabinettiin kaikki jopa mahduimme. Ulkomaanmatka ei ole täydellinen, ellei joku tilaa ravintolassa jotain, mikä ei olekaan sitä, mitä sen luuli olevan, mutta onneksi näin viimeisenä iltana tapahtui tämäkin. Muutama tilasi ruokalistalta carpacciota ja yllättyi, kun näki lautasellaan normaalin ruuan sijaan raa'an oloista lihaa pieninä ohuina viipaleina, kauniisti aseteltuna tosin. Erään annos oli jopa niin jäässä, että annoksen keskustaa pystyi roikuttamaan reunastaan ilmassa. En tiedä, paljonko ranskankielinen kokki ymmärsi englanninkielisestä reklamaatiosta, mutta toi ainakin uuden annoksen jäisen tilalle. Laskun loppusummaa ei varmaan ole sopivaa julkisesti kertoa, mutta sen maksamiseen kulunut käteismäärä taisi olla suurin yhdessä kasassa näkemäni. Ihmekös tuo, kun syöjiä oli monta.

Pienen julkisen liikenteen palveluita käyttäen kuljetun seikkailuretken jälkeen väsyneimmät menivät hostellille nukkumaan, mutta osa taisi vielä jatkaa valvomista pitempäänkin